Mun rakkaat on tullu kottiin!

Hähä, joku vois luulla otsikosta et tää on joku nyyhkytipostaus, ku mukulat oli yäkyläsä mummulasa. Olihan se tosi kiva ku olivat selkeesti kaivannu äitiä ja isiä ja loikkasivat heti sylliin. Ja olivat kuulemma ollu mummulle ja ukolle tosi kilttejä, nukkunu ja syäny hyvin. Mut hei, on täsä ny vähä tärkeempiäki asioita, nää rakkaat on ihan ommaa luakkaans, hehe.

Kerroin aikasemmin et klikkailin vähä yhdestä nettikaupasta hääpäivälahjaa ittelleni. Miäs siis lupas ostaa, mut valinnan päätäntävalta oli mulla. Ei siis mittään ku nettialejen ihmemaahan ja tadaa! Nyt ne on kotona. Pääkaupunkilaistunu kaksossisko kävi ne noutamasa ja toi mulle ihan kottiin asti ny viikonloppuna.

Mitä ihanaa siältä paljastuu... 

Tattadadaadadaa! Minna Parikan Melt sandalit. <3

Olivat siis alessa, ihan kunnon prosenteilla. Miäs ku oli luvannu kengät mulle ostaa, ni mitäs sitä enempää miättimään. Ovat niin ihanat! Ja koron huimasta kymmenestä sentistä hualimatta, on tosi hyvät jalasa. Tää on vaatinu kärsivällistä harjottelua, ennen korkokenkä tarkotti meikäläiselle ihan maksimissans viittä senttiä. Mut kaikkee sitä oppii, ku vanhaks ellää. :) Oon miättiny et tää on jottain mun kolmenkympin kriisiäni ku yht'äkkiä oon alkanu kovasti tyttöistyä. Korkokengät on ihania ja tukka on huamaamattans venähtäny tosi pitkäks. Ei olis viälä viis vuatta sitte uskonu sitäkä. 

Ps. Huamena ku jaksan keskittyä enempi, ni tullee hääpläjäys. Oltiin eilen ihan kahdestans Miähen kans ystävän häisä. Ny on vähä väsy.

Siis kauhee tommonen!

"Okei, sinä olet sitten ehkä se huomionhakuinen poikkeus, joka vain haluaa näyttää "räväkkää vaihtoehtoelämää" elävältä rankan elämänkoulun kasvatilta, olematta kuitenkaan sellainen." 

Tällasen kommentin sain taannoin, ku oli pakko taas käydä kuluttamasa aikaa aina niin hauskalla vauva-palstalla. Löyty yks keskustelu lempiaiheistani, eli tatuoinneista. Niisä liikkuu aina niin koomisen mustavalkosta sakkia, et sinne on tiätty ihan pakko mennä mukkaan. Ite (ylläri) sillä positiivisesti suhtautuvalla pualella, ku muutama kuva on itelläki. Ja ton kommentin sain, ku rupes niin ärsyttään ne "Kaikki tatuoidut on sosiaalitapauksia, pikkurikollisia, muuten vaan "white trashia."- jaaritukset. Oli sit pakko mennä kertoon sellanenki uutinen et ei kaikki kuitenka. Niinku nyt mää esimerkiks. Piäni nauru kyl pääsi, kyl ihmiset ossaa olla hölmöjä.

Eniten noisa aina ihmettelee sitä, et miten joku viittii vaivata päätäns toisten ulkonäkköön liittyvillä asioilla, tai viälä enemmän, viittii tehdä suaria päätelmiä ja yleistyksiä pelkästään ulkonäön perusteella. Mitä sitte vaikka ihminen näyttäiski kävelevältä värityskirjalta, olis ylipainonen tai vaikka vihreetukkanen. Vaikka sit niin kauheesti idyllistä kaupunkikävelyä häirittiski nää epäilyttävän näköset hiipparit, ni semmosta se vaan on. Ihmiset on erilaisia. Mikä oivallus!

Tää aihe ny on erityisesti senki takia pinnalla, ku sain ekan paheksumiskommentin livenäki edellispäivänä. Joku mamma katto asiaksens ilmottaa mulle et "Kauheen näköstä tommonen". Oletan et se mun kinttukuviani paheksu ku suaraan jalkoja osotteli... (Sheivaamattaka ku ei ollu, heh.) Jäi vähä pöhkö olo, enkä siihen si osannu mittään oikein vastatakka. Olis varmaan pitäny, mut hämäännyin perhana. Tommosille tarttis suasitella  Naisen iholla- kirjaa. Siinä vasta avartava ja hyvä lukupaketti. Ja hianoja kuvia. Lukekaa hei! (Tutustua tähän mahtavaan kirjaan voipi täälä.)

Tuhru kuva, mut se on mun eka tatuointi. Tunnistatteks peuran?

Kyl maalla on mukavaa!

Täsä on tullu viime aikoina miätittyä Miähen kans kuin mukavaa on asua maalla. Yks ilta saunanterassilla katteltiin maisemia ja todettiin et vaikka sitä välillä haikaileeki kaupunkielämää 8-16- eläminens (Miähelle lähinnä, ite ku täällä kotona pyärin tällä haavaa...), ni kyl sitä täälä kuitenki viihtyy. Oma piha, oma rauha. Ja mää säikkynä oon sitä miältä et satunnaisia kylähulluja lukkuunottamatta, ni onhan tää paljo turvallisempi ympäristö noille mukuloillekki. Siinä ku ne pihalla ravvaa, ni onhan se ny ihan ommaa luakkaans. On tillaa temmeltää.

Ja vaikka meki asutaan tosi maalla, ni eihän täältä ny hurauta ku kymmenen minuuttia lähimpään pikkukaupunkiin ja isompiinki tunnisa, parisa. Melkein kaikkee mitä tarttee saa lähikaupungista, mikä soppii kahden piänen mukulan kans ravvaavalle ja mukavuudenhaluselle ihmiselle paremmin ku hyvin. Ja mitä ei lähikaupungista saa, ni ainahan on maalaisjuntin pelastus. Nettikaupat meinaan. :D

Tähän välliin viime päivien hauskuutus ja mun miälestä hyvä mainos suamalaisen ruoan tuattajille; Böndeboogie, olkaa niin hyvät. http://www.youtube.com/watch?v=Jy27WEjdJTw Kyl on naurattanu, Miästä varsinki.

Tästä saanki sit tosi näppärän aasinsillan toiseen maalaisuuteen liittyvään juttuun, mitä oon miättiny. Kattelin jollain keskustelupalstalla (mun suurta hupia, Vauvan palsta on ihan ykkönen, heh.) keskustelua siittä kuin toi video on kuulemma epäaito, ku ne ihmiset on niin hyvännäkösiä siinä. Että miksei siinä oo oikeita rumia maalaisia. Siinä kohdasa kyl pääsi piäni nauru. Maallahan assuu vaan rumia, juappoja ja juntteja. Mitäs siihen lissäämään. Kohennanki tästä epätrendikkäitä legginsejäni, sujautan feikkicrocsit jalkaan ja lampsin pihasaunaan. Ehkä otan yhden kaljanki. Juntti ja ylpee siittä. :D


Ps. Yks näkökulma junttiuteen tuli telkkaristaki eilen, ku sattumalta katoin Ylen Hullun jutun uusinnan. Kohdasta 17.00 alkaa junttireportaasi, misä piipahdettaan mun rakkaalla kotiseudullani.

Positiivisen kautta.

"Kysyit onko mulla mitään

listasin ne kaikki tähän

asioita joista vähän

elämässä ilahdun

Karkkivalikoima hyvä

Kelan tuki saapui tänään--"

(PMMP, Korkeasaari)

Hohhoijjaa! Nyt ketuttaa, ja paljon. Mukulat, noi paholaisen kätyrit kupeitteni hedelmät ja rakkautemme ruumiillistumat, pisti oikein parastans koko päivän. Kuin mikkään ei vaan voi olla hyvin. Ei siis yhtään mikkään. Pikku-H sohlaa lähinnä syämisistäns ja on ollu ihme kitisijä jo muutaman päivän. En tiä painaaks levoton viikonvaihde vai mikä, mut mihinkä en sais mennä tai mittään tehdä, ku heti alkaa itkuvinku ja pohkeeseen takerruttaan kynsin ja hampain kii. Ruakailuhetket on yhtä hosumista, ku yritän ääntä noppeemmin saada kauhottua edes jottain suuhun. Muuten sillä ruoalla pestään hiukset ja lattiat ja kaikki. Kova hinku olis itte syädä, mut ei siittäkä oikeen muuta tuu ku sotkua ja itkua, ku sit jää kumminki nälkä. Ellastisen uhma on saanu jonkun uuden boostin päälle, ku koko ajan on joku asia huanosti ja siittä voi nostaa sellasen palosireenimäisen itkupotkuhuudon. "Minä itse, eikun sinä! Minä tahdon tehdä sen itse, äitii-ii mikset sinä auta, ei minulla ole pissahätä, äitii-ii pissasin housuun, äitii-ii älä tule auttamaan. Juupas, eipäs, bbyyäääh."  Nukkumaan mentiin sit itkun kautta, ja paha miäli jäi varmaan kaikille.

Mut sen sijaan et jäisin nyt vellomaan tähän ankeusmiäliallaan, ni aattelin kokeilla jottain ihan uutta. Ajattelin tehdä piänen listan, mihin laittaa ylös et mitäs ne kivat jutut taas olika. Ni muistais ehkä sit sellasiaki, eikä vaan niitä itkupotkuraivareita. Asioisa on sellasia ihan yleismaailmallisia aina ilostuttavia ja sit pari sellasta mitkä nyt erityisesti juur on tosi piristäviä. 

1. Nukkuvat lapset

Ne on hiljaa. Ja sulosia ku mitkä. Piäni miälenrauha valtaa välittömästi ku kummanki huaneesta kuuluu vaan tasasta tuhinaa.

2. Kesä

Aurinkoinen siis. Tartteeks sitä ees kauheesti sen enempää selittää. On nättiä ja valloo, energiaaki ihan eri tavalla. 

3. Tavara

Kuulostaa tyhmältä, mut niin se vaan on. Ku saa jonkun uuden kivan asian, tai löytää vanhan, ni on se vaan kivvaa. Jos saa vaikka uusia vaatteita, ni ei voi olla pahalla tuulella. Tännään ilostutti uus kynsilakka. 1,90 alekorista, jee!

4. Raha

Viälä tyhmempää, mut hei. Myännän ihan rohkeesti et kyl mää oon huamattavasti ilosempi, jos tilillä on 500 ku 5 euroo. Raha ei tee onnelliseks, my ass. Ei ehkä yksin, mut muitten asioitten lisäks, ni ihan varmasti.

5. Lasten oivallukset

Vaikka ne kuin ärsyttäviä ossaa välillä olla, ni voi että ku ne saa kans päivittäin tuntemaan ihan suunnatonta riamua. Ellastinen ku päästelee parhaita juttujans tai Pikku-H hihkuu riamusta ku saa palikan oikeeseen reikään, ni kyl se vaan saa onnee ja ylpeyttä tunteen.

6. Miäs

Sama homma ku mukuloitten kans. Välillä niin saamarin ärsyttävä, mut silti se oma ärsyttävä. Tiätää millai mua piristää, ossaa sannoo oikeita asioita. Päivän parhaita hetkiä ku se tullee töistä. 

7. Hyvä ruaka

Hyvä ruaka, parempi miäli. Nih.

8. Perhe

Lapsuuden sellanen ja oma nykynen. Ihanan rakkaat kaikki. (Tähän vois lisätä ystävät kans.)

Bonus:

Ja juur tällä hetkellä ilostuttaa erityisesti se et edessä on rakkaitten ystävien häitä (ihanaa irtiottoo luvasa), kauan kaivattu Ruisrock ja koko perheen ensimmäinen oikee lomamatka. En malta odottaa ja pelkkä ajatuski riamastuttaa. Iso hurraa!

Juhannusta viälä vähän

Oi ja voi, olipas vaan hauska juhannus! Vähä niinku etukätteen meinasinki. Kelit suasi, läsnä mukavia ihmisiä ja ruaka oli (liianki) hyvvää. Enkä ollu ainoo tota miältä. Perjantain synttäriyllätys Mikko-pojallekki meni melkein nappiin, vaikka Ellastinen kummisedältä kysäsiki viattomasti ruakapöydäsä et millon sitä kakkua saadaan. Jaa niin mitä? Heh. "Mutta äiti, ei se ole mikään salainen yllätys vaan ihan tavallinen kakku!",  ku yritin hiukan hyssyttää.

Muksut nautti kyl kaikesta silminnähden, mukavaa ku saa vaan pihalla olla. Nautti itseasiasa niin paljo et toinen päätti valvoo yäkahdesta aamuviiteen, toinen kakkas aamukuudelta sänkyyn. Ite ku oli menny kahdelta nukkumaan, ni miälialat voi jokainen arvata... Mutku kuvat kerran kertoo enemmän ku tuhat sannaa, ni täsä olkaa hyvät:

Juhannuspiha, lippusiimat ja kaikki!

"Olen vapaa", huusi Ellastinen kirmaillessans.

The jontikkakakku :D Vähä kuumuudesta kärsiny, mut päivänsankari ainaki tykkäs.

Roskaläjä aka kokko, omasa rannasa.

Rakkautta oli ilmasa niin paljo, et pilvetki oli yhtä sydäntä.

Ruakaa! Hyvvää ja riittävästi ja koko ajan. 

Hauskaa jussia, muistakaa nu... kkua!

Höhö, tän maailman hauskimman paskimman juhannusvitsin myätä siis toivottelen kaikille tahoille oikeen hauskaa juhannusta. Täälä meinataan olla lähinnä vaan kotinurkisa, mökillä käydään jos jaksetaan. Ellastisen kummit, mun kaksossiko ja sen miäs siis, tullee meille rauhallista maalaisjuhannusta viättään. Kuin kiva! Huamena on kokko tosa lähirannasa, niinku jo usseempana vuatena. Järjettömästi ruakaa, pihasauna, kohtuullisesti juamaa. Siittä se on kiva juhannus tehty.

Tän vuaden juhannukseen lisämausteen tua "Mikko-pojan", kuten Ellastinen kummisettääns kutsuu, synttärit. Ellastinen halus tehdä sille kakun, ni pitihän sitä tiätty yrittää kunnon miähekästä traktorikakkua. Oon jo varautunu hankkimalla jontikan väreihin tarvittavvaa karkkiväriä, ite kuarrutusoperaatio on huamena. Pohja jämähti tiätenki vuakaan kiinni ja meni ihan palasiks. Sitä siinä si pärrätesäni Ellastinen tuli ja lohdutti: "Ei se mitään äiti. Minä luotan sinuun. Sinä olet erinomainen kakun korjausnainen.". Toivottavasti pystyn lunastaan tän luaton. Paljo kuarrutusta sivvaan. Täsä muutama kuva kakkuprojektin etenemisestä.

Tästä se lähtee...

Viälä näyttää ihan hyvältä...

Perhana! Ei näytä ennää.

Ja si muuta ku kakkuasiaa. Pikku-H on viime aikoina väläytelly uusia taitojans. Se on kauhee kiipeilemmään, millon se on tiskipöydällä, millon taas sohvan käsinojalla. Jottain puhheentynkääki se yrittää, piäniä sanoja yrittää toistaa peräsä. Kuvakirja on kovasa käytösä ja siinä kohtaa ku päästään ankkaan, alkaa senpäivänen vaakvaakin kiljuminen. Ja sit viimisenä muttei ollenka vähäsimpänä. Se otti tosa yks päivä jo kaks tuetonta askelta. Perhana, kyl se kohta kävelee. Hurraa mun vauvani!


Ps. Klikkailin yhdestä nettikaupasta mun hääpäivälahjaniki. Oon pikkusen innoisani ja teen hehkutuspostauksen heti ku kotiutuvat.

Ku on sääntö.

Sattupa hauskasti eilen kaupasa, ku oltiin hiukan ennakoimasa juhannusta. Oltiin koko porukalla, mää, Miäs ja mukulat. Tavaraa kerty enemmän ku tarpeeks ja kärry oli kukkuroillans. Siihen tavaramäärään sisälty si alkoholia kans. (Etten häppeis, äiti-ihminen ja kaikkee. Heh) Saatiin sit kokkee tästä Suamen sääntöyhteiskunnasta ihan käytännön esimerkki. Nythän on ollu viime aikoina puhetta kuin suamalaiset on sääntöorjallisia, täälä niitä kummia pikku sääntöjä riittää ja niistä ei si muuten jousteta. Ite oon sitä miältä et toki niitä sääntöjä tarvitaan, mut hei, ei sitä maalaisjärkee silti kannattas unohtaa.

Oltiin sit kauppareisun loppusuaralla, eli kassalla pakkailemasa tavaroita. Siihen asti oltiin selvitty melko voittajina. Kauppalista ei ollu hukasa, vaan yks "Minä haluaa-aannn"- itku eikä ryysiskä ollu paha. Miäs jäi maksamaan ja mää lapoin tavaraa kasseihin. Yht'äkkiä havahdun ku tajuan et se myyjälikka puhu mulle. "Anteeksi, mutta tarvitsisin sinulta henkilöllisyystodistuksen myös."  Jaa, niin täh? Yritin siinä sit vaan kuitata asian et eiku toi mieheni maksaa. "Juujuu, kysyn häneltä myös. Mutta minun kyllä pitää tarkistaa sinultakin."  Vastasin viä klassisesti et ne on kyl autosa. No ei mittään ku nappaan autonavaimet hölmistynneeltä Miäheltä, jätän mukulat nakottaan kärryyn ja pakkaamiset jää niine hyvinens. Ja jono seisoo, kuis muuten. Noh paperit nyt tiätty oli kunnosa ja saatiin viädä kaikki ostokset kottiin. Mut rupes kyl huvittaan. Ei se ny varmaan tosisans meinannu et joku teinivaimo tai mikä liä sukulaislikka siinä paikkailee tavaroita odottaen et pääsee iskemään alaikäset kyntens kaljoihin kii, heh. Mut ku on se sääntö. Ja siinä käsketään kysyä. Ymmärrän, mut huvittavvaa kuitenki. Mut ainaki voin olla ilonen, et sen kesätyäntekijän miälestä olin alle 30-vuatiaan näkönen, jeij!

Tukka hyvin, kaikki hyvin!

 Nonni, parempi myähään ku ei millonka. Eilen ku tuli sählättyä sen parturihomman kans, ni tännään sentäs olin ihan oikeeseen aikaan siälä misä pitiki. Mittään kummosempaa ei tukalle tehty, pysy siis pitkänä reuhkana edelleen, mut uus väri sentäs. Ai että mää tykkään. Ennen oli ruma juurikasvu, sit vähä kulahtaneempaa punasta siskon ensiapuvärjäilyistä ja viimiseks jottain vanhaa ruskeeta. Melko miälenkiintonen oli siis lähtökohdiltaan, mut kiva tuli lopputuloksesta. Punasta siis haettiin ja sellasta mää sainki. Ja taas sain kuulla saman virren kampaajaltaki: "Ei tällästä määrää tukkaa voi olla yhdellä ihmisellä, tätä on ihan järkyttävästi!". Mää ja mun kolmen ihmisen tukka. Aikaa (ja sitä rahhaa) siis kulu, mut jos ny kaks kertaa vuadesa käy, ni ei kai se niin paha oo. :) Täsä viä maailman hianoimmat kuvat selvennykseks. (Paintilla on si hauska leikkiä, hihi!)

Muutenki on ollu kyl kiva päivä. Aamusta mentiin mukuloitten Pappalasa käymään. Oliki kannatava reisu. Saatiin hyvvää makaroonilaatikkoo lounaaks, Ellastinen ja Pikku-H sai riahua kaiken tarmons enomiästen kans ja mää sain haettua vähä vaatetäydennystä ittelleni ja Pikku-H:lle. On erikätevää ku on tuttavapiirisä yks vaatteitten jälleenmyyjä... Krhm. "E: Äiti, minä kyllä tarvisin tuollaisen sienimekon. Ä: Ei äiti nyt kyl osta, ei äitillä oo ylimäärästä rahhaa. E: Kyllä minä äiti sen tiedän, mutta onneksi isillä on. Täytyy tulla isin kanssa pappalaan, niin isi kyllä ostaa. Kun minä olen isin kulta." Mistä liä tollasenki keksiny. Välillä sitä tiätty vois miättiä haluaaks et mukuloistaki tullee yhtä tavaran perrään ku äitins.

Kotio ku päästiin alko Ellastinen kauheen huutoparkumisen, ku oli ihan väsy. Yritin siinä si vedota päiväunien järkevyyteen, mutta ei kuulemma väsytä. On meinaan tosi uskottavaa ku mukula haukottelee leukaperiäns irti, ja yrittää samalla niiskuttaa et ei väsytä. Annoin sit periks ja se kannattiki. Siihen se Toy Storyn ääreen uuvahti ja nukkuki sohvalla pari tuntia. Pikku-H koisi kans usseemman tunnin, eli mää sain juada kahvit ihan rauhasa. Jottain järkevääki tiätty olis voinu tehdä, mut nääh. Ei sitä aina tartte. Et sellasta meillä tännään.
"Äiti, tänään on ollut niin kiva päivä että täytyy mennä kiltisti myös nukkumaan. Eikö niin?"  Yhdyn tähän täysin. :)


Ps. Täsä ku näitä mun kuvankäsittelyllisiä taidonnäytteitä kattelee, ni voi olla paikallans mainita et toi yläbannerin kuva ei oo ommaa käsiallaa. Sen on taitava kaveri tehny, ja löytyy alunperin täältä http://beforeyousay.blogspot.fi/2013/05/paiva-kuvina.html

Normimeininki.

Tänäpä mulla piti olla kampaaja. Ekkaa kertaa melkein vuateen. Nimenomaan piti, mut ei si ollukka. Innokkaana tohotin etukätteen et Miäs muistaa varmaan tulla ajoisa töistä, etten vaan myähästy. Ku multa värjtään hei tukka. Siis multa. Yksin.

Aamu alko mukuloitten kans lepposasti liian aikasella herätyksellä, huanosti nukutun yän jälkeen. Kuis muuten. Pikku-H järjesti lisäohjelmaa aamupalalle pesemällä tukkans puurolla ja Ellastista ny muuten vaan itketti kaikki. Niinku ny se et äiti otti väärän lautasen puuroo varten. Se on muutenki oppinu sellasen kivan fraasin ku "mutta äiti...". Sillä voi alottaa lauseen ku lauseen, ja jos alkaa kyllästyttää ni sen voi korvata "mutta kun..."- alkusella lauseella. Kauheen kiva! Jostain kumman syystä sitä kampaajaa alko odottaa koko ajan enempi. Noh, ennää muutama tunti ja sitte... Aiai, päähiaronta ja kaikki. Ja ihan yksin.

Kello ku tuli sopivasti ja Miäski oli ajoisa kotona, huikkasin sille noppeet morot ja lähdin ilosena kohti kaupunkia. Paikalle päästyäni kuulen ensimmäiseks sanat: "Oliko sulla aika?". "No totaa, joo'o.".  Mut kas, eipäs ollukka. Kävi siinä si ilmi et olin koheltanu paikalle vääränä päivänä. Ai et ketuttiks? Ehkä pikkasen. Noh, huamena uus yritys. Miästä ilahdutin soittamalla ja kertomalla et se saa tulla huamenaki aikasemmin töistä, mulla ku on se kampaaja. Heh. Ainaki on jottain mitä odottaa.


Ps. Ei tää päivä kumminka ihan kökkö ollu, ku mun piäni sisareni, Nonno-tätiki, kävi kyläsä. Äiti ja mukulat tykkäs. :)

Nymmää sen teen!

Nonni, härkää sarvista sivvaan! Eli pidemmän aikaa on miäleen pulpahdellu ajatus omasta blogista. Aiemman inspiraation kourasa jo yritin blogia alottaa, mut bloggeri sohlas ja siittä si mittään tullu. Annoin asian hautua hetken ja ny onnnistu. Mukulat meni kiltisti nukkumaan, ja mää sain keskittyä kikkailemmaan rauhassa.

Mikä tää mun blogi si on? Se on vuadatusta, (mukamas) hauskoja päivän sattumuksia, tarinoita ja turinoita vähä kaikesta. Ison osan ottaa varmaan Ellastisen (vanhempi muksu) letkautukset, ku se on kova likka pölpöttään. Sen sanailuista sais vaikka kokonaisen romaanin, ja ainaki sukulaiset ja kaverit väittää et ne jutut on niittenki miälestä hauskoja. Lisäks haihattelen päivittäin erinäisistä asioista mitkä olis niiin kivoja, mut todellisuus tullee vastaan. Mut hei, ainahan voi haaveilla.
Juttuihin eksyy varmasti Ellastisen lisäks mukkaan kans Pikku-H (nuarempi muksu) ja Miäs. Vähä kaikenlaista voi varmaan odottaa, mitä ny päiviin sisältyyki. Eipähän tartte ainaka töistä tulevaa Miästä kiusata päivän "mahtavilla" sattumuksilla, ku saa tänne tarinoida. Yleensä kirjotusta (yrittää ainaki) sävyttää jonkunnäkönen sarkasmi ja huumoriki, eli kaikkee ei kannata ihan tosisans ottaa.

Se, mitä sää täältä blogista et löydä, on ainaki uusimmat ja kuumimmat DIY-ideat, valokuvaustaiteen helmiä, mahtavia sisustusideoita ja päivän asuja. Paitsi tiätty jos joku haluaa nähdä tuhat ja yks raitapaita ja farkku- yhdistelmää, ni sitte. Ja jos jottain miälenkiintosta tullee vastaan, ni sitte kuvataan.


Tervetuloa vaan kaikille, jos eksytte lukemaan. :)