Ku on sääntö.

Sattupa hauskasti eilen kaupasa, ku oltiin hiukan ennakoimasa juhannusta. Oltiin koko porukalla, mää, Miäs ja mukulat. Tavaraa kerty enemmän ku tarpeeks ja kärry oli kukkuroillans. Siihen tavaramäärään sisälty si alkoholia kans. (Etten häppeis, äiti-ihminen ja kaikkee. Heh) Saatiin sit kokkee tästä Suamen sääntöyhteiskunnasta ihan käytännön esimerkki. Nythän on ollu viime aikoina puhetta kuin suamalaiset on sääntöorjallisia, täälä niitä kummia pikku sääntöjä riittää ja niistä ei si muuten jousteta. Ite oon sitä miältä et toki niitä sääntöjä tarvitaan, mut hei, ei sitä maalaisjärkee silti kannattas unohtaa.

Oltiin sit kauppareisun loppusuaralla, eli kassalla pakkailemasa tavaroita. Siihen asti oltiin selvitty melko voittajina. Kauppalista ei ollu hukasa, vaan yks "Minä haluaa-aannn"- itku eikä ryysiskä ollu paha. Miäs jäi maksamaan ja mää lapoin tavaraa kasseihin. Yht'äkkiä havahdun ku tajuan et se myyjälikka puhu mulle. "Anteeksi, mutta tarvitsisin sinulta henkilöllisyystodistuksen myös."  Jaa, niin täh? Yritin siinä sit vaan kuitata asian et eiku toi mieheni maksaa. "Juujuu, kysyn häneltä myös. Mutta minun kyllä pitää tarkistaa sinultakin."  Vastasin viä klassisesti et ne on kyl autosa. No ei mittään ku nappaan autonavaimet hölmistynneeltä Miäheltä, jätän mukulat nakottaan kärryyn ja pakkaamiset jää niine hyvinens. Ja jono seisoo, kuis muuten. Noh paperit nyt tiätty oli kunnosa ja saatiin viädä kaikki ostokset kottiin. Mut rupes kyl huvittaan. Ei se ny varmaan tosisans meinannu et joku teinivaimo tai mikä liä sukulaislikka siinä paikkailee tavaroita odottaen et pääsee iskemään alaikäset kyntens kaljoihin kii, heh. Mut ku on se sääntö. Ja siinä käsketään kysyä. Ymmärrän, mut huvittavvaa kuitenki. Mut ainaki voin olla ilonen, et sen kesätyäntekijän miälestä olin alle 30-vuatiaan näkönen, jeij!