maanantai 17. kesäkuuta 2013

Normimeininki.

Tänäpä mulla piti olla kampaaja. Ekkaa kertaa melkein vuateen. Nimenomaan piti, mut ei si ollukka. Innokkaana tohotin etukätteen et Miäs muistaa varmaan tulla ajoisa töistä, etten vaan myähästy. Ku multa värjtään hei tukka. Siis multa. Yksin.

Aamu alko mukuloitten kans lepposasti liian aikasella herätyksellä, huanosti nukutun yän jälkeen. Kuis muuten. Pikku-H järjesti lisäohjelmaa aamupalalle pesemällä tukkans puurolla ja Ellastista ny muuten vaan itketti kaikki. Niinku ny se et äiti otti väärän lautasen puuroo varten. Se on muutenki oppinu sellasen kivan fraasin ku "mutta äiti...". Sillä voi alottaa lauseen ku lauseen, ja jos alkaa kyllästyttää ni sen voi korvata "mutta kun..."- alkusella lauseella. Kauheen kiva! Jostain kumman syystä sitä kampaajaa alko odottaa koko ajan enempi. Noh, ennää muutama tunti ja sitte... Aiai, päähiaronta ja kaikki. Ja ihan yksin.

Kello ku tuli sopivasti ja Miäski oli ajoisa kotona, huikkasin sille noppeet morot ja lähdin ilosena kohti kaupunkia. Paikalle päästyäni kuulen ensimmäiseks sanat: "Oliko sulla aika?". "No totaa, joo'o.".  Mut kas, eipäs ollukka. Kävi siinä si ilmi et olin koheltanu paikalle vääränä päivänä. Ai et ketuttiks? Ehkä pikkasen. Noh, huamena uus yritys. Miästä ilahdutin soittamalla ja kertomalla et se saa tulla huamenaki aikasemmin töistä, mulla ku on se kampaaja. Heh. Ainaki on jottain mitä odottaa.


Ps. Ei tää päivä kumminka ihan kökkö ollu, ku mun piäni sisareni, Nonno-tätiki, kävi kyläsä. Äiti ja mukulat tykkäs. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoikaa rohkeesti!