Ale, ale, aalee, aale, aaa...

Laulo ne kalkkunat joskus jossain mainoksesa. Taas on se aika vuadesta, ku persaukinen voi tuskanhiki ottalla klikkailla sähköposteja auki, kulkee silmälaput silmillä kaupungilla ja huakailla tiliotteens äärellä. Eli alennusmyynnit jyllää viäläki, vaikka on jyllänny jo juhannuksesta asti. "Alen loppurysäys!", julistaa ulkomainokset kadun varsilla. Ja voi että ku miälelläni niihin korteni kantasin. Vaikka mitä kaikkee kivvaa tarttis haluais, mut tyhmää ku tullee todellisuus vastaan. Elämän pikku valinnat, miksei voi vaan saada kaikkee? :D

H&M:n nettikauppa on ehkä kaikista pahin. Niitä puali-ilmasia riapuja ku eksyy sellaileen, ni kummasti sitä kaikkee tarvetta ittellens pystyy kehittään. Niinku ny parit uudet farkut ainaki. Ja ihan ehdottomasti joku mekko. Ja syksyki tullee, kyl sitä pari uutta (raita)paitaa ny kumminki. Ja entäs lapset sit.. Ellastinen kasvaa minkä kerkiää, verkkarit on polvihousumallia kohta kaikki ja paidatki muistuttaa enemmän napapaitaa ku mittään muuta. Ja eihän se ny oo kiva et Pikku-H joutuu vallan siskon vanhoisa kulkemaan. Kyl se jottain ommaaki tarttis. Lasten kohdalla kyl ehdottomasti pahin ale-houkutin tällä hetkellä on Lasten metsola. Niitten riamukirjavat paidat, mekot ja haalarit miällyttää mun silmääni ihan älyttömästi. Siältä voisin tilailla pualen kauppaa, jos vaan budjetti kestäs. Ellastisen edellinen jumpsuitti alkaa kyl olla vähä kinkeli, hmm... Onneks sen verran on tolkku pysyny viä pääsä, etten oo lähteny osamaksuhommiin mukkaan. Ja luattorajaki on kohtuullisen piäni. Voin siis onnittella itteeni, et ihan pahimman luakan ostoholisti en kumminka oo, heh. 

Facebookin erilaiset nettikirpparit on kyl kamalan käteviä. Ku kerran sitä tavaraa on kova haalimaan, ni niitten kautta siittä pääsee suht näppärästi erroonki. Esimerkiks viimeks pikkusiskon vanhoista rippikengistä. :D Ku muistaa pittää rahaliikeenteen niisä plussalla, ni se on ihan kätevää lisätiänestiä. Ja varsinki ku on isäns tyttö, ni ossaa tehdä hyviä kauppoja, hehe. Jos traktoreita si seuraavaks.

Se syy miks on joutunu omia osteluja rajottammaan, on tiätenki mitä parhain. Kerran oon menny ihan liian aikasin muksun saamisen jälkeen töihin, ja se oli sen verran stressaaavaa ja ankeeta aikaa, etten halua sammaa ennää uudestaan. Ku kerran on mahdollista olla kotona, ni olihan se ihan itsestään selvää et näin tehdään. Eipähän tartte sit itkee tyäpaikan vessasa, ku saa puhelun et muksus otti juur ekat askeleet. Hiukan Ihan järjettömästi se on vaatinu multa opettelua, mut pikkuhiljaa mää opin. Ei täsä kuitenka alasti joudu kulkeen tai nälkää näkemään, eikä palelemmaanka, ni ehkä mää opin olemaan ostamatta sitä yhtä mekkoo viälä. Mut sitä odotellesa, raaputanpa yhden arvan. Kyl tällä kertaa tullee se satatuhatta ainaki. :D