tiistai 6. elokuuta 2013

Mun vauva syä itte!

Mun vauva (tai siis tiätty meiän), Pikku-H, kasvaa kauheeta kyytiä. Puhutaan edelleen vauvasta, vaikka yli yks onki. Onhan se vauva viälä, onhan? Ainaki syä viälä tuttia ja jua unimaitonski pullosta. Mut samalla se kasvaa ku rikkaruaho, mokomaki. Oma tahto alkaa kasvaa kohisten, asioita pitäs saada tehdä itte. Housut mennee päähän, kenkä ei mee jalkaan, vaippa laitetaan itte roskikseen. Ja syädään itte. Jos ei, ni sit ei syädä ollenka. Näin yleensä. Ja ku hommat ei suju, iso "mää itte"- tyttö päästää lohduttoman itkun ja kömpii sylliin. Nii, se on vauva.

 Toi syäminen on asia, mikä rassaa mua ihan kamalasti. Oon hirveen allerginen sille pöytään läästritylle sotkulle, puurolle tukassa, tomaatille paidasa. Ärsyttää suunnattomasti. Noh, pikkuhiljaa sitä ruakaa sentään ossuu suuhunki vähä, ja välillä saa jopa syättää pikkusen. Mut yleensä jos mää tai Miäs tartutaan lusikkaan, on tuloksena tiukka päänpudistus ja "Eeiijj".  Sitte yritettään taas syädä itte, ei oikein suju. Lautanen lentää nurinperin ja mukula kiipee syättötualista vikkelästi pöydälle. Tää toistetaan parriin kertaan, kunnes Pikku-H ulkostettaan pöydästä. Tuloksena huutoitku ja kiipeemisen yrittäminen Ellastisen tualille ja lautaselle. Tuloksena kaks parkuvaa mukulaa. Ai nautinnolliset ruakailuhetket.


Ankaraa keskittymistä, pualet vasta ruakalapulla.

Lopputulos. Enempää ei syäty ku äiti erehty auttaan.
Yllättävän siisti pöytä kuitenki tällä kertaa.

Piäni apuväline, estää hiukan pöydälle kiipeilyä.
 
Oon miättiny et sen takia oon niin hermoheikko tosta syämistouhusta ku se on mulle ihan uutta. Ellastinen on ensilusikallisestans alkaen avannu suun kiltisti, ja syäny mitä ikinä tarjolla onki. Nyt kolmevee- uhmasa tiätysti tullee piäniä kausia ku ei vaan syä, mut parin päivän jälkeen tullee nälkä ja kaikki maistuu taas. "Minun lempiruokaani on kaikki. Eniten kuitenkin oranssi kala ja parsakaalipiirakka." Äitiylpeyden paikka täsä kohtaa. Mut siis Pikku-H:n kohdalla oon kovin hämmästyny, eiks muka kaikki mukulat syäkkä? Pitäs ehkä rentoutua hiukan, painoo mein "vauvalla" on kuitenki yli kymmenen killoo (on kyl pituuttaki), eli kai se joskus jottain on sentään syänykki. Mut silti... Pikkuasioista voi ressata, kunnei ilmeisesti isompaaka oo. Pitäs kai olla tyytyväinen.









4 kommenttia:

  1. Kuullostaa tutulta. Koo on kans vallan halunnu sutata (syödä) itte.

    VastaaPoista
  2. Mummia kehiin vaan. Sain syättääki ja makrulaatikon sekä puuron veteli ihan itte. Kokonaan. Kyl se siitä, ei se itteens nälkään näivetä <3

    VastaaPoista
  3. Oiskohan siinä joku isosiskojen malli? Että ruppee aikasemmin kiinnostammaan ittetekeminen. Eiks Kookin oo Maija tein piänempi? Ainaki meillä Ellastinen oli vauva paljo pidempään. :)
    Ja hei, E. kavalsi mummmin; "Mummi kyllä antaa H:n sutata ja syödä sormin." Ei ihme että sujjuu. >:)

    VastaaPoista
  4. Heh, katos E:tä. Mut sillaa nääs sit oppii, ku käyttää välillä lusikkaaki :)

    VastaaPoista

Kommentoikaa rohkeesti!