Pataruakaa.

Sain vuasi sitte jouluna valurautapadan Miäheltä lahjaks. Itte toivoin semmosta, mut luakattoman vähän mää sitä oon käyttäny. Nyt ku on ollu satteista ja syksystä, on kuitenki ruvennu tekkeen miäli pataruakaa. Raaka-aineksia ei onneks paljoo tarvi miättiä, ku viimevuatisia lihoja syädään tän vuatisten tiältä. Lihaks valikoitu tällä kertaa peuran sisäpaisti.

Koko homma siis alko siittä et sen paistiköntin saa semmoseks pata-aineksen näköseks. Eli kalvot, löllöt ja limat pois ja köntti kuutioiks. Semmosiks kaks senttiä kantiltans. Sen jälkeen ruskistus padasa, voisa tiätty. Sekkaan heitin rouhittua mustapippuria, merisualaa, valkosipulia ja rosmariinia.

Siinä ne ruskistuu.

Ku lihat oli ottanu riittävästi väriä nakkasin mukkaan vettä kolmisen desiä, siivutettua porkkanaa, punasipulilohkoja, kymmenisen kokonaista mustapippuria, lissää valkosipulia ja lopuks kaupasta bongaamaani riistafondia. Siittä tuli kivan katajainen maku, eikä ees ollu mittään täyteen E-kirjaimia tungettua sotkua.

Tilpehöörit laitettu, fondi puuttuu.

Tämmöstä se oli. Aika paljo kivampi maku tuli
ku peruskuutiosta.

Sitte vaan kansi päälle ja uuniin. Ekaks tunnin verran 175 ja sit toinen tunti 150, tai vähä alle. Uunisa olon aikana kerkes hyvin keittään perunat ja tekkeen fetasalaatin. Peruskaverit kaikelle. :)

Muhhii, muhhii.

Ja tadaa! Valmista.

Ihan hyvvää tuli, vaikken mikkään tämmösten kirkasliämisten patajuttujen ylin ystävä ookka. Hiukan ehkä olis saanu olla sualaa lissää. Mut sualaton ruaka onki mun perisynti ruoanlaitosa. Ei sillä et se haittais. On mukuloittenki mukavampi syädä, ku ei oo niin sualasta. Ja onneks on sormisuala. Apu kaikkeen. :)

Ja hei, huamena jottain ihan muuta. Suuntana Helsinki ja PMMP. Jee!