Viikko ruuhkavuasia takana.

Se on eka viikko pulkasa kohta. Melkosta on ollu, en sanois et rankkaa, mut erilaista ny kumminki. Ja heti on päivittäminenki jääny. Pöh. Ei vaan kerkii, ja illalla pittää mennä aikasin nukkumaan ettei kauheesti nukkuis pommiin. Heihei aamukölliminen ja peiton alle käpertyminen, tervetulloo kylmät, pimmeet ja väsyneet aamut.

Tyä ittesäns on mukavaa. Piänet lapset on niin vilpittömiä touhuisans, ja aikalailla kaikesa tekemisesäns. "Kuin sulla voi olla noin iso nenä? Ja kuin sää pidät lastenmekkoja?" :D  Mulla on muutamia lapsiryhmiä vedettävänä, ihan erilaisia keskenäns mut mukavia yhtäkaikki. Fröbelin Palikoita on jumpattu sillai ettei tosika, ja nallesabluunoita piirretty niin et käsi vässyy. Ja ku seurakunnan kerhoista on kyse, ni täytyy sitä hengellisyyttäki sivuta. Illalla nukkumaan mennesä kaikuu Hoosiannat pääsä, tuutulaulu seki mennee. Mulle siis. :)

Isoin myllerrys on tiätty se, et tytöt on ny ihan oikeita päivähoitolapsia.  Kaks päivää takana, ja ihan loistavasti on menny. Tiätysti on alun uutuudeen viähätystä, ja niitä huanoja päiviä väistämättä tullee, mut silti voin heittää ylävitoset itteni kans ja todeta et Jee! Oltiin maanantaina tutustumasa, ja tytöt oli niin innoissaan ettei olis kottiin ees malttanu lähtee. Pikku-H:ki viälä toppahaalareisans lähti taapertammaan kohti leluhuanetta, ku olis tarttenu pihalle lähtee. Eilistä ekkaa aamua jännitin ihan hulluna, mut huihai mittään hättää ollu. Ei tullu edes itkua, mut mukkaanlukien. Sinne ne jäi ilosesti vilkuttamman. (Ny meinaa kyl tulla poru, ku miätin et kuin hianosti se meni. Oon niin ylpee!)

Hoitotäti kerto eilen mukuloita hakiesani et hyvä miäli on ihan molemminpualista. Ellastinen oli kuulemma usseemmanki kerran todennu et "Hoitotäti, sinä olet kiva. Minä viihdyn täällä." Ja sammaa se on meillekki kertonu. Vaikka "oli minulla äiti sinuakin ikävä. Ihan tosi pikkuisen, näinnäinäin vähän. Sillai millipikkuisen."  Vaikka vähä oudolta viälä tuntuuki et en näe omia mukuloita herreillä ku pari-kolme tuntia päiväsä, ni voin todeta et mukavaa vaihtelua tää tyähommeli on. Ainaki tällai vajjaan viikon kokemuksella. :)

Ja loppuun viälä; Mun päivän soundtrack.