Uusvuas.

Vuatta vaihdetaan täälä makkaraperunoitten, nöttösöverien ja piänen lasten metelin saattelemana. Mahtavaa vuatta 2014 kaikille. Huamena yritän saada aikaseks koostetta kaikista pyhistä. Materiaalia olis kyl. :)

Joulun tuaksuja ja touhja.

Tohinaa ja touhua on kyl. Tuaksujaki varmaan olis, jollei pirun ärsyttävä plenska löis päälle. Nokka on niin tukosa, et laatikotki on tarttenu maistattaa muilla. Ovat kuitenki väittäneet et hyviä on. Lanttu-, maksa- ja porkkanalaatikot odottaa paistajaans, äitin resepteillä tehty tiätty. Toista kertaa itte sörtteerasin, ihan hyvin meni.

Laatikoitten lisäks joulupöytään kuuluu tiätysti (anopin paistama) kinkku, possunmakkarat, siänisalaatti, rosolli, graavilohi ja se mäti. Mulle ehkä se tärkein. Pual killoo odottaa syäjääns. <3

Pöperöitten lisäks päänvaivaa tuattaa tiätysti siivoominen. Inhooninhooninhoon! Siispä osittain ulkostettu se homma. Siivoojat kävi sen eniten käytetyn kerroksen siivoomasa. Siittä hualimatta piänet aatonaaton siivouskiukut koettu, mut nyt on rauha kutakuinki maasa. Paketit on paketoitutettu pikkusiskolla ja vähä jo rapisteltuki. Kuusen kävi Miäs hakemasa omasta mettästä, huamena saa mukulat koristella. Aatto tullee kovvaa kyytiä. Kivvaa! :)

Oikein mahtavat pyhät kaikille ja rauhallista joulua! <3

Sokerihiiren tunnustuksia.

Oli pakko tarttua tohon karkkien top 10- haasteen (tai top 30, jos multa kysytään...). Minni oli ainaki Lande Livingisä kirjottanu niin hauskasti, et omat muistelot tuli miäleen väkisinki. Ja ku ei meinaa päivääkä mennä etteikö karkkia tulis syätyä ni tää on aika iisi ratkasu katkasta blogihiljasuus. :)

10) Fazerin sininen. Tää peruselintarvike on ihan vaivihkaa hiipiny yhdeks suasikiks. Suklaan puputtaminen on niin turvallista. Ja hyväksyttää. Kuka nainen ny ei suklaata söis? Ja sillähän on niitä terveysvaikutuksiaki... Onon. Ennen saatto mennä levyki illasa, nykyään voi jäädä yhteenki rivviin.

9) Tennismailat. Ennen ostettiin ärrältä tai Talouskaupasta vitosella piäniä, nyt ostetaan isoja Filmtownista. Mut vitosella kumminki. Mustia ja hedelmiä kuuluu olla yhtä monta joka sorttia.

8) Laku- ja vadelmavenneet. Ja nimenommaan Malacon. Muut on liian viinikumisia. Ja aina kuuluu syädä pareittain.

7) Punaset apinat. Olisko Zoo- nimisiä oikeesti. Semmosia piäniä punasia, irtokarkkilaarista löytyviä. Nää toimi myäs Ellastisen kakkakarkkeina. Pottaharjottelun aikaan ku tuli onnistuneita suaritteita, sai yhden punasen karkin. Motivaatioo mukulalle ja äitille hyvä (teko)syy pittää irtsareita kaapisa.

6) Naperot. Eli Bimit eli Simsalabimit. Eli ihan alkujans Tupuhhupulupu- pastillit. Piäniä punasia, vihreitä ja keltasia rakeita. Ennen sai väreittäin askeisa, sit ne lyätiin sekasin askeihin ja nykyään saa vaan laareista. Kamalan kivoja ostaa sillon ku joskus viälä oli jottain euron/ kg tarjouksia. Sai meinaan halvalla aika kohtuukokosen säkin. :D

5) Lakukännykät. Eka oli Wanhat autot, mut ne jäi ikävästi hammasrautoihin kii. Mut sit tuli Kännykät. Samanlainen kääre ku Wanhoisa, oli vaan keltasininen. Ihanan pehmosta ja hyvvää lakua. Eikä meinaan jääny rautoihin kii. Jos joku tiätää, et näitä viälä saa, ni kertokaa. Ostan heti!

4) Mamsit ja Bamsit. Sokerilla päällystettyjä neonvärisiä kovia vaahtorakkeita. Mamsit tiätysti mansikkaa, Bamsit banaania. Irtokarkkilaarien helmiä, kans pareittain syätäviä. Ihan viälä aikuisiälläki saanu kilarit ku sisko meni ja söi mun vaivalla pussin pohjalle säästämäni Mamsit. "ÄLÄ SYÄ MUN MAMSEJA!", tais siskoparka hiukan säikähtää. Tosi aikuista, krhm.

3) Tupla. All time favourite jo lapsuudesta. Mega, snack tai king size. Ihan sama. Mut hyvvää aina. Takuuvarma päivän pelastaja.

2) Pantterit. Ne tavalliset ja hedelmät siis. Lapsena laivalta sai niitä tavallisia oikein isomman pussin. Se oli juhlaa. Suupiälet mustana imeskeltiin sokerit eka pois ja sit vasta pureskeltiin. Maksimaalinen nautinto.

1) Rippot, tulkaa takaisin! Hiukan kovempia, ei superhöttöjä, vaahtokarkkeja. Sitruuna, mansikka, banaani ja päärynä oli makuina ja päällä ohuelti tomusokeria. Vaaleenpunanen iso pussi. Nää oli piänempänä laivareissujen must. Olis kiva maistaa et tiätäs onks nää oikeesti hyviä ja paljonks mennee nostalgian piikkiin. :)

Ja hei, kaks jäi viälä pois. Budapestit, eli viulukarkit. Parhaita konvehteja ikinä. Ja sukulakut. Riittävän kovia et voi kuaria ja syädä sen sukun erikseen. Näitä saa aina tuada laivalta.

Tää oliki sittenki aika vaikee. Meinas tulla runsaudenpula. Maailmasa on liikaa hyviä karkkeja. Sokerihiiri kuittaa!

Muistatteks mua?

Oommää hei hengisä viälä, älkää viälä unhottako. Oikein ärsyttää ku en (mukamas) kerkee kirjottaan.

Nytteki olis ideoita parriinki juttuun, mut nukkuakki tarttis. Tännään piti kirjottaa, mut Miäs tiätysti sotki kuviot.

Se rikko eilen puhelimens. Tännään se osti piänellä kiukulla uuden. Kokeili, kiros et se on ihan paska ja toivotti hyvät joulut. "Siinä on sulle etukäteislahja, mää otan sun puhelimen." Jaha juu ja tämä selvä. Ilta siis meni yhteystiatojen siirron ja synkronoinkin ja muun erinomasen tuhtaamisen parisa. Et semmosta.

Salarakkaani.

Aikasemmin täälä blogisa jo paljastin suuren ruakarakkauteni, bèarnaisen. Noh, on olemasa yks viäläki suurempi. Herkkujen herkku, minkä kulta-aika on kovvaa kyytiä tulosa. Eilen jo ostin hiukan fiilistelymaistiaisen, ja ai että. Se ei vaan petä. Meinaan mäti. 

Mein historia juantaa juurens johonki seiskaluakan tianoille, 90- luvun loppualelle siis. Äiti varmaan kauhisteli mun aneemista jouluruakalautastani, ja ehdotti et maistasin mätiä. Voisin kuulemma tykätä. Mää olin sitä miältä et kyl possunmakkara, maksalaatikko ja kinkku piisaa. Äärettömän nirsona otin kumminki piänen nykerön maistaakseni. Ja tadaa, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Tai purasulla kai oikeemminki. Ei sitä tiätenkä paljaaltans syä, mut yhdistettynä ranskankermaan, punasipuliin ja paahtoleipään, täydellistä! Äiti on myähemmin naureskellu et ei ehkä olis kannattanu kehottaa maistaan, mää ku voisin syädä sitä ihan rajattomasti. :D 

Mun lempparimätini on kirjolohenmäti. Oon yrittäny hifistellä siian ja muikunki kans, mut varsinki siianmäti maistuu vaan vahvalle kalasopalle. Ja ku se suutuntuma on tärkeä juttu, ni kirjolohenmäti on ihan ykkönen. Ne pallurat ku on niin paljo isompia siinä, ni ne poksuu suusa oikein kunnolla. Mut se et satun tykkään juur kirjolohenmädistä on mun onneni. Siinä ku sattuu olleen aika paljo kivampi kilohinta ku muisa, heh.

Parastahan mäti on tiätysti isona kasana leivän päällä, mutku oon pihi ja toivon et sitä mätiä riittää mahdollisimman monneen leipään, oon päätyny tekkeen mössöö. Ei tuu lohmittua ihan niin paljoo. Mössö kaikesa yksinkertaisuudessaan on tosi helppo tehdä. 

MÄTIMÖSSÖ: 

n. 100g (valutettua) mätiä

1 prk ranskankermaa

yks keskikokonen (puna)sipuli

mustapippuria myllystä

Sitte vaan kaikki sötkötettään keskenäns, laitetaan ruisleivän tai paahtoleivän päälle ja nautitaan. 

Mössöistä parhain.