lauantai 4. tammikuuta 2014

Joulunaikaa kuvina.

Vihdosta viimein vanha kunnon Toshiba(ska)ni suastu yhteistyähön kunnolla ja sain kaikki kuvat konneelle. Eli palataas hetkeks viälä joulunajan tunnelmiin piänen kuvapotpurin muadosa. Ku tiivistäminen on niin kovin vaikeeta, ni ehkä tällai saa jottain tolkkuaki. Tosin huamasin et melkein kaikki joulukuvat on yhdestä ja samasta huaneesta, mut eipä sillä. Mein koti on joulusta hualimatta aika epäjoulunen, hualimatta parista tontusta ja kynttilästä. Ei vaan oo koristeleminen mun juttuni. Eikä laadusaka juur kehumista oo, ku huanolla pokkarilla on räpsitty. :) 



Ensikski, ennen joulua tapahtu jottain ennenkuulumatonta. Meillä askarreltiin joulukortit. Kerhotätiys alkaa salakavalasti vaikuttaa. :D Ellastinen oli korttien pääarkkitehti, mää lähinnä autoin sitä kynttilän leikkaamisesa. Ihan liikuttavat niistä tuli, varsinki ku ottaa huamioon et meiltä ny vähiten vois askarreltua korttia odottaa.



Jouluruakien teko kuuluu tiätysti olennaisena osana valmisteluihin. Täsä reipas apulainen porkkanalaatikkosössöö sekottamasa. Lisäks tuli tehtyä lanttu- ja maksalaatikko. Oma nokka oli niin tukosa et maistelusta ei tullu mittään, mut ei kukkaan ainaka uskaltanu mauttomaks moittia. Valmiista joulupöydästä ei tiätenkä tullu otettua kuvvaa, kaikilla oli varmaan niin kiire alkaa mättää ruakaa lautaselle. :)

Kuusen koristelua...

... ja tiptappia valmiin kuusen ympärillä.


Ja vihdon se pukki tuli. Vaikka molempia tyttöjä jännittiki kovin, uskaltautu Ellastinen kuitenki kädestä kii pitämään. Ja laulo kommeesti paljo harjottelemans "Joulupukin".  Pikku-H ei paljoo uskaltanu paikaltans siirtyä, sen verran jännää oli. Mut äkkiä se jännitys loppu, ku alko lahjojen jako. Ellastiselle meinas tulla piäni hätä, ku kaikki muut oli jo paketteja saanu, ja hänelle ei vaan tullu mittään. Onneks oli pukilla pelisilmää ja vähä valikoi kenelle paketin alko. Olis varmaan tullu iso poru, sattumalta oli kaikki Ellastisen lahjat jääny pussiin alimmaiseks.


Pikku-H oli niin kiintyny kahteen ekkaan lahjaans, "pympyyn ja peppuun", ettei olis millään malttanu laskee niitä käsistäns. Oli aika liikkis. Täti sit autto aukoon loput, ku oli kädet täynnä. :)

Pikku-H ja ehdoton lempparilahja. "Peppu seekään."

Ellastisen ihastus ja äitins kauhistus. Kummisetä veti
ässän hihasta ja osti Ellastiselle oikeen prinsessamekon.
Huh!

Piänen prinsessan hengähdystauko. Ellastinen vetäyty jo syrjään tutkailemmaan
lahjaans, oli niin kova hulina. 

 
Joulupäivän aamu. Kaaos, niinku aina.

Joulupäivän aamuna on aina kaaos. Ku tartteehan ne kaikki lahjat (niin aikuisten ku lastenki) jättää levälleen, et niitä voi tutkailla aina uudestaan ja uudestaan. Onneks se sotku jotenki soppii siihen joulupäivän fiilikseen, ku voi vaan rötväillä uus vuatunen pyjama päällä ja villasukat jalasa. :)

Onneks joku sentään joulunaki viittii siivota. 

                             

Joulupäivän iltana meille tullee aina viaraita. Rakas kotiseutujen ystäväporukka kokoontuu meillä aina, mikä on tosi mukavaa. Me ku ollaan ainoot lapselliset ja kotiseudulle jämähtänneet, ni meillä on helppo olla. Nyyttäreillä on menty jo usseempi vuasi, menuki on pysyny melko samana. Napostelupöytä, mikä on melko merellinen. Eli graavilohta, saaristolaisleipää, nöttösiä ja mätimössöö. Tiätenkä juustoja ja tilpehöörejä unohtamatta. Nam, ei voi muuta sannoo. :)

Kerttu viätti joulunki tutusa paikasa. "Mmäy" vaan. Seki sai sentään joulukinkkua
ja graavikallaa. Eikä muuten maistunu naksut hetkeen. Hianostelija. :D

Kaiken kaikkians oli oikeen mukava joulu. Hulinaa ja hutinaa piisaa, mut kivvaa semmosta. Joulupuurot käytiin syämäsä anoppilasa, nun siskot oli aattoillan meillä, joulupäivällä käytiin iskän ruakapöydisä, illalla tuli viaraat ja tapani viätettiin perinteisesti äitillä. Eli kyläiltävvää riittää, ja vähä emännöintiäki. Mut en valita. On se joulu vaan mukava. 

6 kommenttia:

  1. Juu, tommoselta se näytti mun unesaniki. :-D

    VastaaPoista
  2. Ihanan näköstä ja kuulosta! Kyllä meidän niin tarttis nähdä jo. Ja sun niin tarvii tehdä mulle nöttösiä kun nähdään! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla.
      Sammaa oon miättiny, tarttis ja tarttis taas. Ja ihan varmasti teen, jos semmonen ihme tapahtuu. :D

      Poista

Kommentoikaa rohkeesti!