Aivoituksia.

Tännään kävin mukuloitten kans Turusa. Käytiin moikkaamasa muksujen pikkuserkkua perheinens. Lapsiperhehöpinöitä, leikkimistä, vaatekiärrätystä ja muuta mukavaa. Kiva tuattaa toisille hyvvää miältä sillä et saa omille muksuille tarpeettomiks jääneitä juttuja kiartoon. :) Ja ku kerran ajomatkaa Turkuun on se reipas tunti, on takapenkillä aikaa höpöttää.

Ennen auto oli takuuvarma nukuttaja kummallekki mukulalle, mut nykyään Pikku-H:ki jaksaa jo sinnitellä herreillä. Ja jossei mukulat höpötä, ne kinastellee. Tai jos ei kinastele ne lukkee. Tai laulaa. Tai kiakuu. Mut hiljasta ei ainaka oo. Paitsi jos äitin ja isin toleranssi meluun alkaa täyttyä, hiljentää älypuhelimista tuuttaava Kaapo ne edes hetkeks. Ajattelin tähän nyt kerätä tän automatkan helmet, sen verran itteeni ainaki hihitytti.

Ensikski kuunneltiin PMMP:n biisiä "Tytöt" ja siittä saatiin tiätysti mielenkiintonen keskustelu Ellastisen kans aikaseks. "Äiti, miten niitä tyttöjä tehdään?"  En sit keksiny vastaukseks muutaka ku siteerata sitä "kanelista, sokerista"- lorua. "No älä nyt hölmöjä höpötä. Eihän tyttöjä mistään mausteista tehdä, kyllä minä nyt sen tiedän. Luulen et sinunkin pitäisi. Oothan sinä kaksi tyttöä kuitenkin jotenkin saanut tehtyä."  Kiusallisia jatkokysymyksiä odotellessa... :D

Ellastinen ihmetteli sitäki miksei äiti ollu töisä ja miks heillä on vapaata hoidosta, "Säähän äiti tiädät ettei me ikinä olla perjantaisin vappaalla.". No selitin sille sit et on semmonen pyhäpäivä ku pitkäperjantai. "No minkä ihmeen takia se nyt muka on niin pitkä? Minusta tämä on tuntunut kyllä ihan normaalin pituiselta."  Yritin sit selittää et se on vaan semmonen nimitys tälle päivälle, ei tarvi miättiä niin kirjaimellisesti. "No mutta kerro nyt että mistä se nimitys on tullut?"  Ei auttanu sit äitin muuta ku pistää kaikki selitystaitons pelliin. Kerroin et joskus tuhansia vuosia sitte eli semmonen tyyppi ku Jeesus ja se sitte kuali just pitkäperjantaina. Ja ku se oli surullista ni päivää alettiin nimittää pitkäperjantaiks. Ja kerroin et se ei sit kumminka kuallukka, vaan meni taivaaseen. "No höh, miks 
semmosta sit täytyy viäläki miettiä. Kyllähän ihmisiä kuolee koko ajan. Ja kaikkihan joskus kuolee ja sitten menee taivaaseen. Ja sitä paitsi jos se oli joskus vuosia sitten niin olisihan se kuitenkin jo kuollut. Ihan pöhköä."  Pikku-H oli ollu ihan hiljaa, keskittyny lähinnä kaikkien mahdollisten ulkovaatteitten riisumisseen. Ja yht'äkkiä kuuluu "Hijja on jeesu!".  Tiadoks vaan kaikille. :D

Näitten sangen hengellisten sanojen myätä, oikein mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille! Mää lähden ny laittamaan lampaankyljykset marinoitumaan. :)